Sumua

Harva pitää marraskuusta. On kylmää ja pimeää muttei kuitenkaan vielä talvi. On syksy, mutta ruska-aika on jo ohi. Kesä tuntuu kaukaiselta ja seuraavaan on vielä aikaa. Minusta marraskuu on kuitenkin kaunis. Pidän ensimmäisistä pakkasaamuista, kuurankukista ja sumusta, eritoten sumusta.  Se muistuttaa minua Skotlannista ja saa maiseman näyttämään kauniin utuiselta ja pehmeältä. Sumu tekee luonnosta jotenkin unenomaisen, epätarkan ja ääriviivattoman. Sumu on kaunista kaikissa muodoissaan, ohuina lauttoina veden yllä, auringossa kimaltavana varhaisina kesäaamuina, tiheänä huppuna marraskuisina päivinä syksyn ja talven rajamailla. Sumussa kiehtovaa on myös se, ettei sitä koskaan saa kiinni eikä sen sisälle pääse; sumu siirtyy aina kauemmas sateenkaaren tavoin, ja kun sen luo pääsee, sitä ei enää näe.