Kirjoitan kolmivuotisen kirjallisuudenopiskeluaikani
ensimmäistä Tolkien-aiheista esseetä. Tolkien on pysytellyt poissa paperilta
kahdestakin syystä: en ole tähänastisilla kursseilla löytänyt sopivaa koloa,
johon voisin hänet sijoittaa, ja toisekseen olen hiukan karttanut häntä.
Epäilen, etten vieläkään osaa käsitellä hänen teoksiaan likimainkaan niin
hyvin, kuin ne ansaitsisivat tulla käsitellyiksi – ei niin, että
opiskelumenestykseni olisi heikkoa, mutta silti. Tolkienista kirjoittaminen on
ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa, puoliksi olen innoissani, puoliksi pelkään
tekeväni vahinkoa. Nyt päätin kuitenkin tarttua balrogia sarvista ja ryhtyä
toimeen.
Koska Tolkien on tällä hetkellä ajatuksissani
tavallistakin enemmän, päätin kerätä tähän kolme omasta mielestäni
vaikuttavinta tekstikatkelmaa Tolkienin teoksista – vaikka ehkä pitäisi sanoa,
että nämä katkelmat ovat mielestäni vaikuttavimpia tällä hetkellä. Keski-Maan
tarinat yllättävät minut joka kerta niitä lukiessani, samoin Tolkienin
kauneudessaan käsittämätön kieli.
Ensimmäinen katkelma on teoksesta The Book of Lost Tales II ja sisältyy
Eriolin – tai toisella nimellä Ælfwinen – tarinaan. Tarinassa vala Ulmo, jonka voi mieltää
jonkinlaiseksi meren ja veden jumaluudeksi, siunaa Eriolin laivan:
’Then the
ancient one laid his hand upon her prow and spoke words of magic, giving her
power to cleave uncloven waters and enter unentered harbours, and ride
untrodden beaches. Twin rudder-paddles, one on either side, had she after the
fashion of the Ythlings, and each of these he blessed, giving them skill to
steer when the hands that held them failed, and to find lost courses, and to
follow stars that were hid.’
– The Book of Lost Tales II
Seuraava katkelma on Berenin ja Lúthienin tarun
kertovasta, kunnianhimoisessa kokonaisuudessaan 4200-säkeisestä runosta The Lay
of Leithian. Ainakin osa runon versioista on saatavilla Internetissä, mutta
olen lukenut niistä vain joitakin pätkiä; päätin, että haluan sittenkin lukea
runon kokonaisuudessaan kirjasta ruudun sijaan. Tämä on tietysti myös oiva syy
ostaa vihdoinkin teos The Lays of
Beleriand. Olen lukenut useita muunnelmia Berenin ja Lúthienin tarusta,
mutta en silti malta odottaa, että pääsen nauttimaan myös tästä versiosta
kokonaisuudessaan. Sitä odotellessani liitän tähän kauniin katkelman
viidennestä cantosta, jossa Beren
pyytää Lúthienin kättä kuningas Thingolilta. Thingol suostuu pyyntöön
ainoastaan, jos Berenin onnistuu varastaa yksi Silmaril mustan ruhtinaan Morgothin kruunusta:
‘A treasure dear
I too desire,
but rocks and steel and Morgoth's fire
from all the powers of Elvenesse
do keep the jewel I would possess.
Yet bonds like these I hear thee say
affright thee not. Now go thy way!
Bring in thy hand one Silmaril
from Morgoth's crown, then if she will,
may Lúthien set her hand in thine;
then shalt thou have this jewel of mine.’
but rocks and steel and Morgoth's fire
from all the powers of Elvenesse
do keep the jewel I would possess.
Yet bonds like these I hear thee say
affright thee not. Now go thy way!
Bring in thy hand one Silmaril
from Morgoth's crown, then if she will,
may Lúthien set her hand in thine;
then shalt thou have this jewel of mine.’
– The Lay of Leithian, Canto V
The Lay of Leithianin rytmi on loistava esimerkki
Tolkienin uskomattoman kauniista kielenkäytöstä. Samoin on mielestäni
viimeinen, joskin proosamuotoinen, valitsemani katkelma, jossa sormusten haltijat
ovat jättämässä Keski-Maan kolmannen ajan lopulla:
’Then Elrond and
Galadriel rode on; for the Third Age was over, and the Days of the Rings were
passed, and an end was come of the story and song of those times. With them
went many Elves of the High Kindred who would no longer stay in Middle-earth;
and among them, filled with a sadness that was yet blessed and without
bitterness, rode Sam, and Frodo, and Bilbo, and the Elves delighted to honour
them.’
– The Return of the King
Oheiset kuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen
vaan siihen, että ensilumi satoi tänään. Ensilumen vaikutus on aina jollakin
tavalla seesteinen, puhdas ja rauhoittava. Ehkä se johtuu siitä, että lumisade
pehmentää kaikki äänet, tai siitä, miten paljon pehmeämmältä kaikki valoa
myöten näyttää lumen sadettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti