Ymmärrys

Ymmärrys, tajuaminen, oivallus… Maailman parhaalla tuntemuksella on monta nimeä. Totta, jonkin asian ymmärtämisellä todennäköisesti tarkoitetaan ensisijaisesti jonkin saavuttamista, tiettyyn pisteeseen pääsemistä, älyllisen ponnistelun tulosta. Minulle se kuitenkin tarkoittaa paitsi tätä myös ymmärryksen kokemusta itseään.

Oivalluksen tunne on huumaava ja konkreettisesta ympäristöstä irtaannuttava. Harva asia on mielestäni kauniimpi kuin se hetki, jolloin jonkin asian oivaltaa, se sekunnin murto-osa, jolloin ymmärrettävä asia ei vielä ole ehtinyt kielellistyä. Silloin päässä ei ole varsinaisia ajatuksia, ei sanoiksi ja kielellisiksi rakenteiksi muotoutuneita kokonaisuuksia vaan vain jonkinlainen hahmo, muoto, idea siitä, mitä omat ajatukset ovat saavuttamaisillaan. Ymmärrys ei ole vain älyllinen tuntemus, se valtaa kokijansa täysin. Tajuamisen hetken mentyä ohi päässä syntynyttä hahmoa tai ideaa voi alkaa kielellistää, se saa sanallisen muodon ja sitä on mahdollista käsitellä, muokata ja tarkastella. Silloin ymmärretystä asiasta kuitenkin aina katoaa jotakin – kieli ei koskaan voi tavoittaa puhdasta oivallusta.

Stephen Banksin ottama kuva on osoitteesta

http://www.huffingtonpost.co.uk/2013/10/07/milky-way-photo-dorset_n_4056336.html

Joskus käy niin, että ymmärryksen kohde katoaa välittömästi tajuamisen hetken päätyttyä eikä ehdi saada verbaalisesti käsiteltävää muotoa. Silloin on kuitenkin toiveita hävinneen oivalluksen saavuttamisesta uudelleen, onhan ajattelu ja pohtiminen jo kerran melkein siihen ylettänyt. Juuri tästä opiskelussa on mielestäni parhaimmillaan kyse: huumaava oivalluksen tunne kestää alle sekunnin mutta vaatii tuntikausia yritystä, virheitä ja haparoivia ajatusketjuja. Tunne on vaikeasti saavutettava mutta riittää kaikessa huikeudessaan motivoimaan uusiin ja taas uusiin yrityksiin. Minulle opiskelu on oivalluksen tunteen jatkuvaa etsintää, joka tosin johtaa virheelliseen ajatteluun ja turhautumiseen paljon useammin kuin ymmärrykseen. Silti ne pienet välähdykset oivalluksesta ovat enemmän kuin riittävä korvaus mistä tahansa vaivannäöstä.

P.S. Kimmoke tämän tekstin kirjoittamiseen tuli lähinnä siitä, että edellä kuvailemani tunne on pysytellyt tavoittamattomissani melko kauan. Palaan siis esseeni pariin pohtimaan kaunokirjallisuuden todellisuudenkuvausta siinä toivossa, että aivoni pääsisivät edes tuuman verran lähemmäs tavoitettaan.